20. marraskuuta 2017
Ensimmäistä kertaa Veteraanipäivillä

Ensimmäistä kertaa Veteraanipäivillä

Olen melko uusi ja oikeastaan vielä nuorikin veteraani. Mukana TUL:n Suur-Helsingin piirin Veteraanijaostossa olen ollut elokuusta 2015 lähtien, ja lähes heti olin mukana valmistelemassa Veteraanipäiviä 2017 Vantaan Tikkurilaan.

Veteraanipäivät pidettiin edellisen kerran Vantaalla 2007. Nyt asetettiin tavoitteeksi järjestää päivät, joissa on kaikille mahdollisimman paljon tarjottavaa. Se tarkoitti liikuntaa, kulttuuria ja yhdessäoloa. Paras linkki jäsenistöön oli jäsenkirje.

Alkuvuoden suunnittelun pohjalta päätös pitää Veteraanipäivät 2017 Vantaalla tehtiin Lappeenrannan Veteraanipäivillä 2016. Päivien suunnittelu aloitettiin tammikuussa 2016. Veteraanipäivien luotsaajana alusta alkaen oli Jaakko Vastamäki, sillä hänellä oli kokemusta sekä tietotaitoa päivien toteuttamisesta. Hänellä oli myös valmius tehdä yhteistyötä Vantaan kaupungin eri toimialojen kanssa.

Veteraanipäivien tiimin vetäjän Jaakko Vastamäen lisäksi muut jäsenet olivat Eeva Reiman, Harri Rinne ja Paula Kaunismäki eli minä. Eevalla oli vastuualueenaan liikunta- ja kulttuuriasiat ja Harrilla petanque-pelit. Minun vastuullani olivat paperiasiat, kuten erilaiset lomakkeet, lipukkeet, listat ja niiden päivitykset.

TUL:n nettisivuilla oli kaikki Veteraanipäiviin liittyvä tieto, kuten päivien ohjelma, hotellisopimukset, ilmoittautumismahdollisuus, t-paitatilaus, petanque-pelin säännöt sekä erilaiset lomakkeet. Lomakkeita käytettiin esimerkiksi silloin, jos ei ollut mahdollisuutta tehdä ilmoittautumista sähköisesti. Tilanteet ja päivien ohjelma muuttuivat ja päivityksiä tehtiin. Veteraanipäivien osallistujat eivät osallistuneet vain päivien viettoon, vaan he olivat innokkaita esiintyjiä sekä petanquepelaajia. Vapaaehtoisia toimitsijoita oli mukana kiitettävästi. Yhteen hiileen puhaltaminen toteutui monella eri tavalla. Oli hienoa havaita, että kun mukaan lähdettiin, tehtiin kaikki mitä osattiin ja vähän enemmänkin.

Veteraanipäiviä ei voi tehdä tai toteuttaa ”tuosta vain”, sillä taustalla on vahvat tunnesiteet menneeseen ja kaikessa on huomioitava, että osallistujien keski-ikä on korkea. Mutta miten korkea? He olivat energisiä, iloisia ja monessa mukana. Oli myös hienoa huomata mitä vuosien ystävyys merkitsi, miten kuulumiset jaettiin ja miten uusia tuttavuuksia luotiin. Rehellisesti sanon, että hieman kadehdin sitä kuulumisten vaihtamista iloisen rupattelun lomassa. Minulla oli rooli, jossa olin keskeisessä asemassa, mutta uutena tulokkaana vertaisin itseäni kuunteluoppilaaseen.

Veteraanipäiviin panostettiin mielestäni todella paljon. Se merkitsi lukemattomia työtunteja. Se merkitsi tapaamisia, jotka olivat minulle uusia. Näissä tapaamisissa opin tuntemaan paremmin, miten Vantaan kaupunki toimii. Vantaalaisena voin olla ylpeä omasta kotikaupungistani. Veteraanipäiville ei olisi löytynyt parempaa paikkaa kuin Tikkurila, jossa tapahtumat pystyttiin järjestämään lähelle toisiaan. Kaupunginosan monipuolisuus tarjosi mahdollisuuden viihtyä ja asua lähellä tapahtumapaikkaa.

Petanquepelikenttien hyvä kunto sai palautetta itse päivien aikana kuin niiden jälkeen. Ruokapalvelujen järjestelyt Vantin kanssa onnistuivat ja Peltolan koulun ruokala palveli hyvin ruokailijoita. Ehkä pientä ruuhkaa syntyi, kun samaan aikaan ruokailemaan saapui yli sata henkilöä. Siitäkin kuitenkin selvittiin.

Pääjuhlamme oli upea yhdessä tekemisen tilaisuus. Tikkurilan Urheilutalon sali oli koristeltu yksinkertaisen kauniiksi koivuilla, ohjelma oli monipuolinen, esiintyjät ottivat yleisönsä ja yleisö nautti näkemästään. Jälkikommenttina voisi sanoa, että pääjuhla oli näyttö jostain uudesta ja samalla haaste seuraavien Veteraanipäivien järjestäjille. Liikunta- ja kulttuuritapahtumat täyttivät odotukset monipuolisuudellaan. Haluttiin tarjota monipuolisuutta ja siihen pystyimme, sillä ohjelmien suunnittelu ja toteutus oli vakaissa käsissä.

Koska olin ensimmäistä kertaa mukana näin suuressa tapahtumassa, sain itselleni paljon. Oli hienoa tutustua uusiin ihmisiin, oppia heiltä paljon, ja tehdä asioita, joista niin monet hyötyivät. Hyvä palaute maistuu makealta ja se on tärkeää, mutta myös rakentavaa palautettava tarvitaan. Ilman palautetta jää tunne, että minä yritin, mutta sitä ei huomattu. Pienen jännityksen vallassa syntyy paljon hyvää, ja kun kaikki on ohitse, voi huokaista ja nauttia siitä mitä on tehnyt. Kukaan meistä ei tehnyt näitä Veteraanipäiviä yksin, joten kiitos kuuluu kaikille. Jokaisella oli mahdollisuus olla hyvä juuri siinä, jonka tietää osaavansa tai haluaa tehdä.

Veteraanipäivät 2017 olivat minulle uudenlainen elämys - eläkepäivien täytettä, tekemisen ja onnistumisen iloa sekä tietenkin mahdollisuus tehdä asioita yhdessä henkilöiden kanssa, jotka ovat ennenkin tehneet Veteraanipäiviä. Sanoisinko, että olin onnistujien joukossa mukana jakamassa onnistumisen tunnetta, tuntuu aika hyvältä!

Paula Kaunismäki
Kirjoittaja on Veteraanipäivien 2017 työryhmän jäsen.

 

Katselukerrat (15533)/Kommentit (0)

Tunnisteet:

7. elokuuta 2017/Kolumnit

Jätä kommentti

Nimi:
Sähköposti:
Kommentti:
Lisää kommentti

Get Aggregated RSS