20. marraskuuta 2017

Mahdollisuuksia vai esteitä?

Sari Virta

Koko väestön riittävä liikkuminen on Suomen etu. Liikunnallinen elämäntapa syntyy parhaiten lapsuudessa eli sanonta "Jonka nuorena oppii, sen vanhana taitaa" on elävää elämää monien tutkimusten mukaan.

Lasten ja nuorten liikuntamahdollisuuksiin kannattaa satsata laajalla rintamalla: valtion, kuntien ja liikuntajärjestöjen. Urheilun yhteinen visio "Maailman liikkuvin kansa 2020" vaatii yhteistä halua ja tahtoa toteuttaa kaikille mahdollista liikuntaa. Sanoista tekoihin siis.

Opetus- ja kulttuuriministeriön jakamalla seuratuella pyritään mahdollistamaan lasten liikunnan lisäämistä ohjatuissa urheiluseurojen olosuhteissa. Tuen päätavoitteena on laadukasta toimintaa mahdollisimman monelle kohtuukustannuksin. Painopisteenä tuessa on nimenomaan lasten ja nuorten liikunta, myös perheliikunta.

Tukeen on määritelty raja, mitä säännöllinen harrastaminen saisi maksaa: ei ainakaan enempää kuin 50 euroa kuukaudessa. Rajat ovat aina hankalia, kun seurat toimivat lajeittainkin hyvin erilaisissa olosuhteissa. Tuo raja on kuitenkin joissakin seuroissa hyvin kaukainen. Toimintaa pystytään toteuttamaan todella edullisesti. Joillekin perheille seurojen keräämät maksut ovat maksukyvyn ulkopuolella.

Jos hinta estää lapsen harrastamisen tai liikkumisen, yhteiskunnan on tehtävä jotain. Kaikkien liikunta- ja urheiluseuratoiminnassa mukana olevien on tartuttava asiaan.

Lasten tulisi liikkua päivittäin vähintään kaksi tuntia, jotta määrä olisi riittävä terveyden kannalta. Olemme tilanteessa, missä arkiliikunta on romahtanut ja ihmisen elintavat muuttaneet muotoaan niin radikaalisti, että joudumme puuttumaan asioihin, jotka aikaisemmin olivat itsestään selviä.

On selvää, että lapsen on kivaa liikkua porukassa, siellä missä on muitakin samanikäisiä. On myös tutkimuksin selvitetty, etteivät kaikki lapset kuitenkaan halua treenata neljää viittä kertaa viikossa tai kilpailla tavoitteellisesti. Seuratoiminnassakin voitaisiin kysyä enemmän suoraan lasten ja nuorten toiveita: millaista toimintaa ja kuinka usein lapset itse haluavat. Lapsen ja nuoren ääni pääsee kansalaistoiminnassa aivan liian vähän kuuluville.

Urheilun ja liikunnan lopettaminen on yleistä noin 15 vuoden iässä. Murrosikä on nivelvaihe, jolloin nuoren elämässä tapahtuu paljon. Onko tähän nivelvaiheeseen tarjolla tarpeeksi vaihtoehtoja ohjatun liikunnan tai seuratoiminnan parissa yleensä? Jos nuori ei halua jatkaa tai hän ei kelpaa edustusjoukkueeseen, tarjoaako seura tilalle toimintaa vaikka kerran pari viikossa?

Helsingin Sanomien yleisöosastolla ja verkkolehdissä yleisesti on viime aikoina käyty suhteellisen laajaakin keskustelua lasten liikunnan nykypäivän mahdollisuuksista. Osa vanhemmista kaipaa olosuhteita myös niille lapsille, jotka eivät harrasta urheiluseuran ryhmissä tai joukkueissa.

Erityisesti talviaikaan salitilaa tällaiselle vapaamuotoiselle liikkujalle on huonosti tarjolla, koska kaikki tilat ovat urheiluseurojen ja yhdistysten käytössä. Mistä löytyisi se halu ja tahto, että käyttämättömistä kuntien omistuksessa olevista erilaisista ja erikokoisista tiloista tehtäisiin erilaiseen vapaamuotoiseen liikkumiseen ja toimintaan soveltuvia tiloja? Teollisuushalleista tehdään arvoasuntoja, voisikohan joistakin halleista tehdäkin kaikille mahdollisia vapaan liikunnan tiloja?

Raha ratkaisee, mutta arvonsa on silläkin, miten paljon riittävällä liikkumisella ja istumisen vähentämisellä säästetään terveysmenoissa.

On kaikkien etu, että lapset ja nuoret liikkuvat. Massasta erottuvat nekin, jotka haluavat huipulle ja sieltä massasta voi joku löytää urheilijan polkunsa vasta 15-vuotiaana ja silti menestyä aikuisiässä. Monipuolinen harrastaminen ja liikunnan ilo ovat nykyisten huippu-urheilijoidenkin taustalla vahvan perheen tuen lisäksi, kuten tuorein tutkimus suomalaisista huippu-urheilijoista osoittaa.

Ne, jotka eivät haaveile urheilu-urasta saavat kuitenkin liikunnallisen elämäntavan, joka kantaa hyväkuntoiseen vanhuuteen saakka.

Kirjoittaja on opetus- ja kulttuuriministeriön liikuntayksikön ylitarkastaja

Katselukerrat (27311)/Kommentit (0)

24. helmikuuta 2013/Kolumnit

Jätä kommentti

Nimi:
Sähköposti:
Kommentti:
Lisää kommentti

Get Aggregated RSS

 


Luetuimmat kolumnit