20. lokakuuta 2017

Seuroissa tehtävä juniorityö on tärkeätä nuorisotyötä

Riku Ahola
Vuoden aikana on käyty keskustelua paljon siitä, mikä on suomalaisen liikunnan ja urheilun merkitys lapsille ja nuorille. Samalla kuntien rahoitus on kiristynyt ja kuntien tarjoamat nuorisotyöpalvelut eivät tavoita koko nuorison kirjoa.

Liikkuva Koulu -hanke ja eri kunnissa tehtävä ylihallintokuntainen yhteistyö ovat pyrkineet pureutumaan lasten liikkeeseen ja koulujen jälkeiseen iltapäivätoimintaan aktiivisesti. Kunnat eivät pysty kuitenkaan vastaamaan yksin maamme liikunnasta ja nuorisotyöstä. Näin liikuntaseuroissa tehtävä nuorisotyö on vaikuttavuudeltaan edelleen tärkeätä.

Yle:n verkkosivuilla 12.11. julkaistu Ville Piston artikkeli Patrik Laineen menestyksen vaikutuksesta kaukaloiden laidoilla olevien vanhempien odotuksiin lastensa liikuntaharrastusten tavoitteista synnytti minulle vanhoja muistoja. Samalla se sai minut pohtimaan kenttien laidoilla olevien vapaaehtoisten merkitystä seuroissa tehtävälle nuorisotyölle.

Yhdistyksissä ja seuroissa tehtävä työ on edelleenkin monilta osin vapaaehtoistyötä, vaikka yhä useammasta seurasta löytyy palkattu valmentaja. Vanhemmat kuskaavat junioreita harjoituksiin ja osallistuvat erilaisiin askareisiin seurojen ja joukkueiden ympärillä. Urheilu- ja liikuntaseurat ovat sosiaalisia yhteisöjä. Näin ollen onkin tärkeätä, että seuroissa ja etenkin joukkueiden ympärillä sovitaan niistä pelisäännöistä, joilla yhdessä toimitaan.

Lapsen ja nuoren harrastus ei voi perustua siihen, että vanhempi pääsee toteuttamaan omassa nuoruudessaan kesken jäänyttä haavetta tai toivetta tulevaisuudessa häämöttävästä paikasta Real Madridin tai Winnipeg Jetsin kokoonpanossa. Liikunnan ilon on lähdettävä lapsen ja nuoren omista tarpeista.

Tästä näkökulmasta katsottuna ei riitä, että seuran johtoporras tai joukkueen valmentajat ovat käyneet ja sisäistäneet nuorisotyön eettisiin puoliin pohjautuvia koulutuksia. Näitä koulutuksia on pystyttävä tarjoamaan laajemmin seuroissa myös muille vapaaehtoisille. Sosiaalisen yhteisön voimavarat ja siitä kumpuavan positiivisen sosiaalisen pääoman rakentamiseen tarvitaan koko yhteisöä. Joukkue ja seura ovat me, ei vain minä.

Kun ymmärrämme tämän asian merkityksen lasten ja nuorten kasvatuksessa, uskon vilpittömästi myös koko suomalaisen liikunnan ja huippu-urheilun hyötyvän. Laineet, selänteet ja litmaset eivät synny yksin. Tähän tarvitaan kannustava yhteisö ympärillä. Kaikista meistä ei edes tule huippu-urheilijoita, mutta silti meille pitää löytyä tilaa harrastaa.

Meidän tehtävämme Suomen Työväen Urheiluliitossa on vahvistaa jäsenseurojamme ja niiden parissa toimivien henkilöiden osaamista tarjoamalla koulutusta ja tukea tärkeän nuorisotyön parissa. Vuosi 2017 on TUL:n nuorisovaliokunnan strategiassa kirjattu koulutuksen vuodeksi. Rakennetaan siitä yhdessä onnistunut sellainen.

Kirjoittaja on TUL:n 1. varapuheenjohtaja ja nuorisovaliokunnan puheenjohtaja 

https://ssl.gstatic.com/ui/v1/icons/mail/images/cleardot.gif

 

Katselukerrat (6587)/Kommentit (0)

Tunnisteet:

17. marraskuuta 2016/Kolumnit

Jätä kommentti

Nimi:
Sähköposti:
Kommentti:
Lisää kommentti

Get Aggregated RSS

 


Luetuimmat kolumnit