28. huhtikuuta 2017

Seuratoiminnan sankarit

Diana Bergroth-Lampinen
Meistä varmasti kaikki tuntevat seuratoiminnan sankareita. Ilman heitä ei seuran arki pyörisi. Huomaamme kuitenkin heidän merkityksensä usein vasta, kun on jo liian myöhäistä. Olen usein pohtinut, miten saamme pidettyä vapaaehtoiset aktiivit mukana toiminnassa?

Asiantuntijat ovat listanneet tekijöitä, jotka saavat vapaaehtoiset lopettamaan toiminnan. Näitä ovat esimerkiksi liian vähäinen ohjaus ja tuki, heikko tai huonotasoinen keskusteluyhteys toiminnasta vastaaviin, koulutuksen vähäisyys tai puute, toimijat eivät koe, että heitä arvostetaan, toiminta on järjestetty heikosti, sekavasti tai toimijoille toimenkuva on liian vaativa ja/tai laaja.

Parhaiten siis seuratoiminnan sankareista pidetään huolta niin, että hänen jaksamisestaan ja ideoistaan ollaan kiinnostuneita. Taito kuunnella ihmisiä aidosti korostuu niin, että kohdataan heidät reilusti ja ollaan läsnä. Kulttuurissamme todennäköisesti kiitetään liian vähän. Kiitosta voi antaa koska vain ja pienet teot arvostuksen osoitukseen eivät useinkaan maksa edes mitään. Seuratoiminnassa ihan jokaisen panos on tärkeä ja se kannattaa osoittaa.

Kiinnostus ja ymmärrys ihmisten arjesta ja siihen liittyvistä muutostilanteista tulee myös huomioida. Jokainen ihminen on osa yhteisöä. Jos toimija esimerkiksi jättäytyy yhtäkkiä pois, hänen jaksamisestaan ja voinnistaan tulee olla kiinnostunut.

Mihin tahansa toimintaan sitoutunut ihminenhän on motivoitunut, pitkäjänteinen, tehokas ja ylpeä tekemästään työstä. Vapaaehtoistoimijoille on varmasti tärkeää myös itsensä kehittäminen, tunne erilaisesta yhteisöllisyydestä sekä puhdas sydämenpalo kyseiseen lajiin. Rahallista korvausta työstä harvemmin kuitenkaan saa. Alan asiantuntijat ovat myös tulleet samaiseen lopputulokseen, että vapaaehtoistoimijoiden jaksamisen ydinasioita näyttäisi olevan toiminnan tarjoama tunnetason palkitsevuus, mielihyvä ja ilo, oman hyvinvoinnin edistäminen sekä ryhmähenki.

Minulle on ollut ilo saada toimia seurassa, jossa asiat hoidetaan yhdessä ja yhteisöllisesti. Seuratoiminnan sankareita pääsemme palkitsemaan tänä syksynä myös seuramme vuosijuhlassa. Tässä muutamia kuvauksia meidän sankareista.

"Suurperheen äiti ja emäntä ehtii monien luottamustehtävien lisäksi toimia aktiivisesti uintijaostossa. Hän on paikalla, kun tarvitaan arpajaisiin myyjää, toimitsijoille kahvittajaa ja talkoisiin väkeä. Hän kuljettaa omat ja naapurienkin lapset harjoituksiin ja sieltä pois. Sponsoreiden etsinnässä hänen verkostot ovat vertaansa vailla. Vapaaehtoistyössä välillä mielipiteet tekijöiden välillä räiskyvät. Kun riita uhkaa yhteistyötä, on hän paikalla rauhaa rakentamassa. Hän turvaa yhteistyötä."

"Hän tuli tyttöjensä mukana uimavalmentajaksi jo liki pari vuosikymmentä sitten. Tyttäret ovat jo aikuisia ja uinnit ovat vaihtuneet toisiin harrastuksiin. Hänellä on iso sydän ja hän antaa pyyteettömästi aikaansa ja osaamistaan meidän muidenkin lapsien harrastuksien toteuttamiseen. Hän on valmentanut vuosikausia useita eri ryhmiä ja hän on aina ollut lasten erityisessä suosiossa. Me aikuiset arvostamme erityisesti todellista vapaaehtoistyötä, jota hän tekee yhä edelleen. Lasten ohella hän tuo riemun uimahalliin!"

"Hän on tullut mukaan uintijaostoon vanhimman lapsensa uintiharrastuksen myötä ensin lasten opetusaltaaseen. Hän on valmentajana kasvanut samaa vauhtia, kuin uimarikin ja hän toimii nyt Kilparyhmän valmentajana. Hän on maan hiljaisia, joka ei pidä itsestään suurta ääntä. Hän toimii. Hän valmentaa, tutkii, tukee uimareita ja tekee arvokasta yhteistyötä muiden uimaseurojen toimijoiden kanssa. Ei suuria puheita vaan tekoja."

"Myös hän on tullut mukaan uintijaostoon vanhimman lapsensa uintiharrastuksen myötä ensin lasten opetusaltaaseen. Myös hän on kasvanut samaa vauhtia kuin uimarikin ja hän toimii nyt Kilparyhmän valmentajana. Hän ei ole maan hiljainen vaan hän pitää äänekkäästi ja aktiivisesti uimareiden, uintijaoston ja seuran puolta. Hän antaa myös reippaasti rakentavaa kritiikkiä. Hän toimi useita vuosia uintijaostossa ja tämän musiikkimiehen kontakteilla pidetään uintijaoston hyvät talkoot toiminnassa. Talkootuottoja ei saada, ellei joku hanki meille talkoita. Vuorokaudesta meinaa välillä loppua tunnit, mutta hän hoitaa hommat yhteistyössä muiden kanssa."

"Hän toi vuonna 2000 kuusivuotiaan poikansa Vesiralliin uimaan. Tytär oli tuolloin yksivuotias ja kyseli lakkaamatta, koska uintiharkat alkaa. Hän lähti sittemmin itsekin mukaan toimintaan, kun silloinen uintijaoston puheenjohtaja tuli oikein kotoa saakka hakemaan uintijaostoon. Seuramme johtokunnan jäsenenä sekä erityisesti uintijaoston rahastonhoitajana hänet tunnetaan tarmokkaana, rohkeana, tarkkana ja tasapuolisena toimijana.  Hän on seuramme periksi antamaton leijonaäiti, joka herkeämättä puolustaa toimintamme ihan joka sektorilla."

Olemme kaikki erilaisia, mutta jokaista meitä tarvitaan. Tärkeintä näyttäisi olevan rakkaus lajiin ja ihmisten kohtaaminen ihmisinä, sydämellä. MOT.

Kirjoittaja on TUL:n 2. varapuheenjohtaja ja Satakunnan piirin puheenjohtaja

https://ssl.gstatic.com/ui/v1/icons/mail/images/cleardot.gif

 

Katselukerrat (4490)/Kommentit (0)

Tunnisteet:

24. lokakuuta 2016/Kolumnit

Jätä kommentti

Nimi:
Sähköposti:
Kommentti:
Lisää kommentti

Get Aggregated RSS

 


Luetuimmat kolumnit