21. syyskuuta 2017

Urheiluvuosi kääntymässä loppua kohden

Jari Rantala
Tänä vuonna suomalaiset penkkiurheilijat ovat saaneet nauttia monista huippu-urheilutapahtumasta. On ollut jääkiekon MM-turnausta, jalkapallon EM-turnausta, yleisurheilun EM-kilpailuja ja vuoden odotetuimpana olympialaiset Riossa. Eikä sovi unohtaa myöskään paralympialaisia.

Suomalaisten odotukset ovat aina niin korkealla, että mitaleita rohmutaan meidän suomalaisten perinteisissä ja kautta-aikain vahvoissa lajeissa. Mutta kuinka kävikään? Yleisurheilun EM-kisoissa tuomisina oli vain Antti Ruuskasen pronssimitali. Olympialaisista tuli niin ikään pronssia tuojana yllättäen Mira Potkonen.

Tätä ei monikaan olisi uskonut, jos ennen kisojen alkua joku olisi näin veikannut. Odotukset olivat Rion kisojen kohdalla huomattavasti korkeammalla, vaikkei huippu-urheiluyksikön johtaja Mika Kojonkoski virallista tavoitetta asettanutkaan. Kojonkoski vaati valituilta urheilijoilta heittäytymistä lajinsa pariin. Mitähän tuokin sitten tarkoittaa? Sitäkö että mennään kisoihin ja tehdään suoritus omassa lajissaan ja haistellaan ilmapiiriä ja nautitaan kisafiiliksestä. No paraolympialaisista tuli sitten niin sanottu värisuora, eli kultaa, hopea ja pronssia.

Mitäpä muuta suomalaiset ovat tänä vuonna saaneet arvokilpailuista? Kaikkiaan 75 kultaa, 66 hopeaa ja 73 pronssia. Siis yhteensä 214 arvokisamitalia. Suurin osa näistä mitaleista on tullut niin, ettei niistä ole uutisoitu lainkaan. Mukana on niinkin eksoottisia lajeja kuin sokkopingis, valjakkourheilu ja casting. Suomalaiset ovat siis menestyneet tänä vuonna hyvin. Tosin viime vuoden tasolle ei tänä vuonna päästä.

Huippu-urheiluun satsataan runsaasti ja jopa mielestäni kohtuuttoman paljon muun urheilun ja liikunnan kärsiessä. Tätä pelkoa lisää vielä se, että kaikki urheilutoiminta siirtyy olympiakomitean alle. Urheilua on muutakin kuin huippu-urheilu. Tähän muuhun urheiluun ja eritoten kansalaisten liikkumiseen tulee kohdistaa satsauksia enenemissä määrin. Tällä toiminnalla on positiivista vaikutusta moniin asioihin.

Me TUL:n seuroissa toimivat olemme paljon vartioina liikuttajina. Meidän tulee kuunnella herkällä korvalla kaikkea, mitä ympärillämme puhutaan ja ottaa pienistäkin asioista koppi. Uusia toimintoja kannattaa ottaa seurojen valikoimiin rohkeasti. Tällaiset kylläkin vaativat ohjaajia, ehkä useampiakin. Joten alkuun pääsemiseksi täytyy kartoittaa kokonaistilanne resursseista ja mahdollisesti rekrytoida uusia vapaaehtoisia toimintaan.

TUL:stä on saatavilla ohjaajien kouluttamiseksi kursseja, joten täysin uusikin henkilökin saa hyvät tiedot ja taidot eri ryhmien liikuttamiseksi. Otetaan siis rohkeasti härkää sarvista ja liikutetaan me TUL:n seuroissa kansalaisia. Toimintaa voidaan tehdä myös yhteistyössä naapuriseuran kanssa. 

Kirjoittaja on TUL:n valtuuston puheenjohtaja

 

Katselukerrat (2633)/Kommentit (0)

Tunnisteet:

18. lokakuuta 2016/Kolumnit

Jätä kommentti

Nimi:
Sähköposti:
Kommentti:
Lisää kommentti

Get Aggregated RSS

 


Luetuimmat kolumnit