20. marraskuuta 2017

Joensuun horisontti

Veijo Saarelainen
”Jos aina teemme sellaista, minkä muut ovat jo tehneet, silloin kuolleet jälleen elävät ja elävät ovat kuolleita” (Anatole Ftance, kirjallisuuden nobelisti 1921).

Joensuun seudulla viime viikkojen yksi esiin nousseita liikunnan aiheita on ollut kysymys, mihin ovat kadonneet koululaisten mestaruuskilpailut. Tarkastelun alla on erityisesti yleisurheilu. Maakunnan mestaruuskisat kun ovat jääneet järjestämättä tänä vuonna ja kahtena edellisenäkin. Myös raportoinnit Koululiikuntaliittoon näyttävät kaikissa lajeissa nollaa vuodesta 2013. Onko siis lasten ja nuorten liikunta maakunnassa kuolemassa tai kuolleiden toimintaa?

Laajahkossa lehtiartikkelissa (Karjalainen 8.10.2016) KLL:n toiminnanjohtaja Kristiina Jakobsoon kaipaa koululaisten paikallisiin kisoihin kuntoilusarjoja. Tänä aikana, kun ei voi asettaa lapsiakaan eriarvoiseen asemaan, vaan kisoihin pitää päästä kaikkien kiinnostaa tai ei. Kaikkien ja jos ei niin sitten ei kenenkään.

Kun Mutalan Riennon Petri Maskosen ja Pyhäselän Urheilijoiden Eero Könösen kanssa kokoilimme Pohjois-Karjalan yleisurheilutilastoja vuosittain parisenkymmentä vuotta, usein haimme parhaat tulokset Pohjois-Karjalan koululaisten mestaruuskisoista ja listaan saatiin joukkojen jatkoksi isohko tukku lisänimiä, joita ei muutoin kentillä näkynyt. Ainakin hetkellisesti kisat siis toivat lisää liikuntaa lapsille ja nuorille. Sitähän tänäänkin haetaan.

Useissa lajeissa Pohjois-Karjalan koululaisille toki vielä maakunnan mestaruuskisojakin järjestetään, raportit vain puuttuvat. Ettei yleisurheiluväkikään kouluissa lukeutuisi elävinä kuolleisiin, on koululiikunnassa haettu uusia kuvioita. Joensuun koulujen kesken on muutaman vuoden ajan järjestetty koululaisviestikarnevaalit, jolla tavoitellaan ”massoja ja joukkueita”. Ei sinänsä mullistava keksintö, onhan ruotsinkielisillä kouluilla ollut valtakunnallinen Stafettkarneval vuosikymmeniä todella hienona koululailiikuntatapahtuma. Voihan sitä ”kuolleilta” jotain oppiakin ottaa.

Hieman tätä samaa oppia on lappeenrantalaisilla seuratoiminnan tasolla, kun ovat muodostaneet yhdeksän yhteisön liittymän ja talkoilleet komean petankkihallin vanhaan varastohalliin. Ovat hyvinkin eläväisiä ainakin tässä lajissa. Joukossa myös TUL-seuroja.

Ehkäpä tuota alussa siteeraamaani Anatole Francen lausumaa kannattaa hieman tutkailla, kun pohditaan liikuntatyötä ja -toimintaa TUL:nkin seuroissa ja alueilla.
Kirjoittaja on TUL:n Karjalan piirin toiminnanjohtaja

Katselukerrat (3654)/Kommentit (0)

Tunnisteet:

16. lokakuuta 2016/Kolumnit

Jätä kommentti

Nimi:
Sähköposti:
Kommentti:
Lisää kommentti

Get Aggregated RSS

 


Luetuimmat kolumnit