21. syyskuuta 2017

Liikuntapolitiikka on myös arvovalintoja

Sirpa Paatero

Liikunnasta ja urheilusta keskusteltaessa tuntuu olevan vaikeata puhua liikunnan aatteellisuudesta ja arvomaailmasta. Se leimataan nopeasti poliittiseksi peliksi. Mielestäni kaikki järjestöt ja yhteisöt toimivat omasta arvomaailmastaan käsin, mikä on suomalaisen kansalaisjärjestötoiminnan pohja.

Arvot näkyvät päätöksenteossa, erityisesti resursseja jaettaessa.  Mielestäni ei ole olemassa mitään yhtenäistä liikuntapolitiikan linjaa. On esimerkiksi arvovalinta, satsataanko liikuntaan ja jos, mille sektorille: huippu-urheiluun, kuntoliikuntaan, lapsiin, ikäihmisiin vai työkyvyn ylläpitämiseen.

Keskustelua käydään myös siitä, onko liikunta merkityksellistä sellaisenaan, väline sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusten suitsimiseen vai halutaanko jakaa mitaleita.

Yksi tärkeä arvostuksen painopiste on huoli liikkumattomuudesta. Vähemmän on esimerkiksi keskusteltu, kenen vastuulla liikkumattomien aktivoiminen on. Syytä olisi: liikkumattomuuden kustannukset ovat yhteiskunnalle vuosittain 300–400 miljoonaa euroa.

Arvomaailman merkitys tulee esille myös suhtautumisessa liikunnan tasa-arvoon. Jyväskylän yliopiston tekemän tutkimuksen mukaan alueelliset erot näkyvät, kun katsotaan paikkakuntakohtaisesti, missä on mahdollisuuksia harrastaa.

Taloudelliset syyt estävät monien perheiden osallistumisen liikuntaharrastuksiin. Arvovalinta on, onko meillä tavoitteena mahdollistaa harrastaminen kaikille yhteiskunnallisesta asemasta ja lompakon paksuudesta riippumatta, vai onko tarkoitus antaa ihmisten eriytyä myös liikunnan osalta.

Tasa-arvoon on mahdollista vaikuttaa muun muassa parantamalla kuntien edellytyksiä liikunta- ja urheilumahdollisuuksien ylläpitämisestä, jolloin mieltäisimme liikunnan kunnalliseksi peruspalveluksi. Olisi siis huomioitava muun muassa liikuntapaikat, reitit, avustukset ja yhteistyö eri sektoreiden kanssa.

Lisäksi päivittäisin ajatuksen kunnan tai kaupunginosan lähiliikuntaseurasta. Tasa-arvon ohella lähiseuratoiminta lisää myös paikallisdemokratiaa ja ihmisten osallisuutta.

Kirjoittaja on TUL:n puheenjohtaja

 

 

 

Katselukerrat (26027)/Kommentit (0)

7. tammikuuta 2013/Kolumnit

Jätä kommentti

Nimi:
Sähköposti:
Kommentti:
Lisää kommentti

Get Aggregated RSS

 


Luetuimmat kolumnit