25. maaliskuuta 2017

Ruohonjuuri on urheilun tärkein alusta

Euroopan unionin viralliseen sanastoon tuli muutama vuosi sitten termi ”grassroot” eli ruohonjuuri. Termi tuli puhe- ja kirjoituskieleen siinä vaiheessa, kun liikunta ja urheilu saivat virallisen aseman EU-politiikassa. Suomen hallinnon käyttämä kieli ei edelleenkään tunne sanaa ruohonjuuri, mutta toivottavasti jonain päivänä tuntee.

Kuvaavaa Suomen tilanteelle on, ettei sanalle ruohonjuuri löydy virallista määritelmää. Ruohonjuuritason toiminta liikunnassa ja urheilussa tarkoittaa valmentajia, ohjaajia ja seura-aktiiveja, jotka tekevät seuroissa perustyötä eli valmentavat, ohjaavat ja järjestävät lapsille sekä nuorille toimintaa. Kuten ruoholla on juurensa, on myös urheilulla juurensa. Nämä juuret kasvavat perusseuratoiminnasta vapaehtoistyön voimin.

Ruohonjuuritason toiminta on matalan kynnyksen toimintaa, jossa lapsille ja nuorille pyritään antamaan parhaat mahdolliset eväät matkalla ylöspäin, mutta myös iskostaa elinikäinen halu liikkua. Kaikkien ei ole tarpeen olla urheilijoita, mutta kaikkien on hyvä liikkua säännöllisesti. Liikunnan kipinä on mahdollista sytyttää ruohonjuuritason toiminnalla.

Kun ollaan ruohon yläpäässä ja tekemisissä huippu-urheilun sekä bisnesurheilun kanssa, ei enää olla ruohonjuuritasolla.

Ilman ruohonjuuritasoa ei ole menestyksellistä kilpa- ja huippu-urheilua. Vaikka huippu-urheilun silmälasien läpi maailmaa katsovat toisin ajattelevatkin, eivät huippu-urheilijat tipu valmiina ”tuotteina” maahan. Heidät on kasvatettava tuleviksi huippu-urheilijoiksi ja tätä työtä eivät tee huippu-urheilijoiden kanssa työskentelevät kuukausipalkkaiset valmentajat.

Ruoho tarvitsee vettä kasvaakseen. Samoin tarvitsevat ruohonjuuritasolla toimivat ihmiset ”vettä” jaksaakseen tehdä arvokasta työtään. Vesi eli kiitokset ja muut huomioinnit ovat kuitenkin valitettavan harvinaisia. Moneen kertaan on todettu, etteivät seurat pysty elämään vain palkatun henkilöstön voimin ilman vapaaehtoisia seura-aktiiveja. Asian tärkeys huomioiden jokaisen seuran johdossa on hyvä kysyä ainakin kerran vuodessa, että ”muistammeko kiittää ja muistaa vapaaehtoisia?”.

Vapaaehtoisten toimintaa voidaan tukea virallisestikin ja osoittaa arvostusta seura-aktiivien työtä kohtaan. Opetus- ja kulttuuriministeriön vuosittain jakama seuratuki on hyvä väline, mutta valitettavan pieni. Seuratuen määrän vähintäänkin tuplaaminen onkin toivottavaa. Olympialiikkeeltä puolestaan moni toivoo panostusta myös ruohonjuuritasolle eli niihin valmentajiin, joiden osaamisesta on paljon kiinni se, innostuuko lapsi ja nuori laisinkaan urheilusta.

Pohjoismainen malli, jossa seurojen toiminta on vapaaehtoisten varassa, on suhteellisen vierasta eteläisessä Euroopassa, jossa palkattujen ihmisten osuus vapaaehtoisista on huomattavan suuri. Vapaaehtoinen on moottori, joka pitää seuran käynnissä ja toimiakseen hyvin, on moottoria huolettava säännöllisesti.

Vaikka EU-kielessä onkin sana ruohonjuuritaso, on parlamentissa ja komissiossa silti vaikeuksia mieltää pohjoismaista seuratoiminnan mallia vapaaehtoisten ratkaisevasta osuudesta ohjaajina, valmentajina ja seurojen arjen pyörittäjinä.

 

 

 

 

Katselukerrat (5342)/Kommentit (0)

Tunnisteet:

22. joulukuuta 2016/Päätoimittajalta

Jätä kommentti

Nimi:
Sähköposti:
Kommentti:
Lisää kommentti
 


TUL Uutisviesti

Tilaa uutiskirje

Uutiskirjeen tilaajana saat kerran kuussa ajankohtaista infoa TUL:n tapahtumista.

Luetuimmat jutut