19. lokakuuta 2017
Tutkijakolmikko haluaa tutkimuksellisen näkökulman arvioimaan urheilun tilaa

Tutkijakolmikko haluaa tutkimuksellisen näkökulman arvioimaan urheilun tilaa

Jyväskylän yliopiston liikuntakasvatuksen laitoksen johtaja Kalervo Ilmanen, liikuntasuunnittelun professori Kimmo Suomi ja liikuntasosiologian professori Hannu Itkonen arvostelevat suorin sanoin nykyistä huippu-urheilun "menoa”.

- Se on ihan sama, vaikka meillä olisi tuhat ammattivalmentajaa ja osaamiskeskuksia joka puolella, jos meillä ei ole yhtään valmennettavaa. On tajuttava, että urheilun lähtökohta ja menestyminen ovat vapaaehtoisessa kansalaistoiminnassa, sanoo Ilmanen.

Suomalaisten menestys tai oikeastaan menestymättömyys Rio de Janeiron olympialaisissa on synnyttänyt aiempiin kisoihin verrattuna ennen kuulumattoman arvostelun.  Huippu-urheilun muutostyöryhmän ja sen seurauksena Suomen olympiakomiteaan luodun Huippu-urheiluyksikön työ eivät ole saaneet puolustajia huippu-urheilun ulkopuolelta.

Puolustajia eivät ole myöskään Jyväskylän yliopiston liikuntakasvatuksen laitoksen johtaja Kalervo Ilmanen, liikuntasuunnittelun professori Kimmo Suomi ja liikuntasosiologian professori Hannu Itkonen, joiden mielestä menestymättömyyttä ei voi perustella uuden järjestelmän lyhytaikaisuudella. Mitalien jääminen yhteen pronssiin ei tullut kolmikolle yllätyksenä. Päinvastoin nykyjärjestelmässä jokainen olympiamitali on yllätys.

- Minä en odottanut menestystä, koska menestymiseen ei ollut mitään mahdollisuuksia. Ihmettelen suuresti puheenjohtaja Risto Niemisen lausuntoa kahdeksasta mitalikandidaatista, koska heitä ei ollut, Ilmanen sanoo.

Suomen mukaan liikunnan epätasa-arvo eli se, ettei kaikilla ole mahdollisuutta harrastaa urheilua tarkoittaa mitalimahdollisuuksien menettämistä. Itkosen mukaan keskustelua menestymättömyyden syistä ”pitäisi siirtää pari piirua kahden asian suhteen”.

- Mihin me kaipaamme menestystä ja miksi juuri olympialajeissa? Toinen, vielä isompi kysymys on, miksi liikunnan ja urheilun rakenne on muodostunut tällaiseksi ja millaiseksi se halutaan muuttaa, Itkonen sanoo.

Seuratoiminta on unohdettu

Olympiakomitean huippu-urheiluyksikön johtaja Mika Kojonkoski on perustellut huonoa menestystä muun muassa riittämättömällä ajalla muutosten tekemiseksi. Kolmikko ei tätä niele.

- Humua perustettaessa Jukka Pekkala haastatteli minua ja toin esille kaksi asiaa. Sanoin, että älkää kohdelko kaltoin vapaaehtoista kansalaistoimintaa, koska sieltä nousevat potentiaaliset urheilijat. Toisekseen pyysin heitä kertomaan nuorelle, joka on tekemässä valintaa tulevaisuutensa suhteen, että kysymys on ammatista, joka sisältää tavattoman paljon riskejä.

- Nyt onkin kummallista, että Rioon lähdettiin vain fiilistelemään ja antamaan lausuntoja, joiden mukaan urheilu on vain leikkiä ja kivaa. Huippu-urheilija lähtee arvokilpailuihin vain menestymään, ei fiilistelemään, Itkonen sanoo.

Ilmanen muistuttaa huippu-urheilun rahoitusta nostetun lähtötilanteesta 150 prosenttia eli noin 35 miljoonaa vuodessa. Ilmasen mukaan neljä vuotta näillä satsauksilla on riittävä aika tekemään Suomen mestarista kansainvälisen tason huipun.

- Nyt halutaan syyllistää koululiikuntaa. On aivan järkyttävä väittää, että koulun tehtävä muka olisi kasvattaa Suomeen huippu-urheilijoita. Olemme täällä laitoksella tutkineet koululiikuntaa, joka on viimeiset 50 vuotta pysynyt suunnilleen samanlaisena, eikä se aiemmin estänyt Suomen menestymistä. Yksistään TUL:n urheilijat saivat kymmenkertaisesti enemmän mitaleita, kuin Riossa koko olympiajoukkue. Menestymättömyys ei todellakaan ole koululiikunnan vika, vaan se on urheilun oman tekemisen vika, Ilmanen sanoo.

Ilmasen mukaan Risto Niemisen ja Mika Kojonkosken johtava ajatus on, ettei olympiakomiteassa ole mitään vikaa. Syypäitä menestymättömyyteen ovat muun muassa koululiikunta, TUL ja kuntoliikuntajärjestöt.

Tutkijat tekemään tutkimusta

Tutkijakolmikko pitää mahdollisena, ettei Rion menestymättömyys muuta mitään, vaan samoilla järjestelyillä ja jopa henkilöillä mennään kohti vuotta 2020 eli seuraavia kesäolympialaisia.

Itkonen huomauttaa, että jo ennen Rioa betonoitiin joitakin järjestelyitä eli jatkettiin työsopimuksia vastoin aiemmin esitettyä eli että Riossa pitää syntyä tuloksia.

- Tutkijana näen asian niin, että nyt valtion liikuntaneuvostolla ja sen tutkimus- ja arviointijaostolla on oiva tilaisuus tutkijalähtöisesti katsoa, kuinka tähän tilanteeseen on tultu. Kun mukana on tutkimuksellinen näkökulma, olisi tämän jälkeen kykyä sanoa mitä pitää muuttaa, Itkonen sanoo.

Itkonen on tutkimus- ja arviointijaoston jäsen.

Suomi pitää ehdottoman tärkeänä, että tällä kertaa urheilun ulkopuoliset ihmiset tekevät kunnollisen liikuntapoliittisen arvion kilpa- ja huippu-urheilusta.

- Humun ihmiset tulivat urheilun sisältä mutta nyt olisi oltava rohkeita ja tehdä urheilun ulkopuolinen arvio ja tehdä johtopäätökset, Suomi sanoo.

Itkosen mukaan jokainen ymmärtää, että muutosta huippu-urheilun kehittämiseksi on tehtävä. Muutoksen on oltava sellainen, että huippu-urheilu suhteutettaisiin muuhun liikuntakulttuuriin. Tällöin priorisoitaisiin olennaiset seikat ja huippu-urheilun menestyminen ei todellakaan ole olennaisin asia.

- Olennaisempia ovat liikunnasta syrjäytettyjen ihmisten saaminen mukaan, kasvun ja kehityksen edistäminen sekä sosiaalisesti ja ekologisesti kestävä toiminta. Nämä ovat huomattavasti isompia kysymyksiä, kuin kysymys huippu-urheilun mitaleista. Veronmaksajien rahaa käytettäessä on rahan myöntäjän kiinnostuttava siitä, mitä sillä rahalla tehdään, Itkonen sanoo.

Olympiakomitea ei hoida työpaikkaliikuntaa

Suomessa olympialaiset, niin sanottu olympismi on ottamassa enemmän ja enemmän tilaa rahanjaossa ja lajiliittojen päätöksissä. Ensimmäinen merkki oli Valon ja olympiakomitean sulauttaminen. Suomen mukaan päätösten tekeminen olympialaiset edellä ei palvele ajatusta kuntoliikunnan, matalan kynnyksen liikunnan ja liikunnan tasa-arvoisuuden edistämisen tärkeydestä.

- TUL:lle on tarjottu olympiakomitean taholta roolia kuntoliikunnassa. Kansainvälinen olympiakomitea haluaa, että sen hallinnassa olisi myös kuntoliikunta ja amatööriurheilu eli kaikki mahdollinen. Samoja merkkejä on nyt Suomessa ja Suomen olympiakomiteassa.

- Suomalaisia pitää saada liikkumaan enemmän, mutta olympiakomitean ja olympismin alla ei voida mennä hoitamaan esimerkki työpaikkaliikuntaa tai koululiikuntaa. Nämä asiat pitäisi kaikilla olla selkeinä mielessä, Suomi sanoo.

Humu-ryhmän toimintatavoista ja rahankäytöstä on kirjoitettu huomattavan paljon. Jyväskylän yliopiston liikuntatieteelliseen tiedekuntaan Humun edustajat saapuivat sanomaan, mitä tiedekunnan on tehtävä suomalaisen huippu-urheilun kehittämiseksi.

Ihan ei Kojonkosken ja kumppanien sanelupolitiikkaa otettu suopeudella vastaan.

- Meillähän nousivat karvat pystyyn, kun autonomiseen yliopistojärjestelmään tullaan jostain huippu-urheiluorganisaatiosta sanomaan, mitä meidän pitää tehdä huippu-urheilun eteen. Nyt olympiakomitea tekee samaa koulujen kanssa eli esittää vaatimuksia ja menestymättömyydestä syytetään koululiikuntaan.

- Aivan käsittämättömiä vaatimuksia. Olympiakomitean pitäisi ensin pohtia omaa rahankäyttöään ja kuinka he töpeksivät, kiersivät veroja ja maksoivat väärin perustein veronmaksajilta saamiaan rahoja. 1,5 miljoonaa hupeni pelkästään olympiakomitean ja Valon puitteissa, Ilmanen sanoo.

Teksti ja kuva: Ismo Alhoniemi

 

 

Katselukerrat (10021)/Kommentit (0)

25. elokuuta 2016/Jutut

Jätä kommentti

Nimi:
Sähköposti:
Kommentti:
Lisää kommentti
 


TUL Uutisviesti

Tilaa uutiskirje

Uutiskirjeen tilaajana saat kerran kuussa ajankohtaista infoa TUL:n tapahtumista.